Kesä - eikä mitään tekemistä

Kesäkuu saapui ja duuniaherruskin päättyi. Oon taas niin toimetonratto – on aikaa chillata ja sekoittaa unirytmi (scary!).

Sain duunista kiitokseksi Kaffe T-paidan. Sain valita eri värivaihtoehdoista sen mieluisimman, ja arvatenkin valitsin sen mustan paidan. Lähinnä pohdin pitkähihaisen printittömän paidan ja lyhythihaisen printillisen paidan välillä, ja päädyin sit kuitenkin ottaa sen paidan printillä. Paita on sataprosenttista puuvillaa, ja oon tietenkin ihan varma, että kohta paita on parin pesun jälkeen napapaita. Otin paidasta koon M, tosin se ei kyllä pahemmin lisännyt sitä pituutta. En vaan oikein osaa pitää liian lyhyitä paitoja enää, mutta jospa paidalle löytyisi käyttöä.


Siivosin hieman vaatekaappiakin tai no lähinnä tarkastin farkkuhyllyn. Parit farkut tuli viimein karsittua kaapista pois, koska ei ole niitä vuosiin edes pidetty. Tältä pino(t) kuitenkin vielä näyttää:

Isompi pino on pillifarkkuja ja pienempi pino on normaalimmalla lahkeella (ja nykyisin ne on niitä harvemmin pidettyjä farkkuja). Farkkujen värivalikoima on kuvasta päätellen todella tylsä. Oon sitä mieltä, että mustia farkkuja ei voi olla liikaa. Ja vaikka omistankin jonkun (kuten vaikka äidin) mielestä riittävän monet housut, niin silti tahdon vaan lisää kivoja pöksyjä. Ja sit kuitenkin vaan pidän jalassani niitä yhtiä lemppareita niin kauan kunnes ne on kohta ihan hajalla (tai no varmaan pidän niitä vielä sittenkin - risaisuushan on vaan rock). Ne vaan ovat niin täydelliset olleet - kilpailevaa housuparia toki etsitään (kriittisesti).

Odottelen jo niitä kesän alemyyntejäkin, mutta en kuitenkaan lupaile olla shoppailematta ennen kesäkuun loppua (vaikka ihan hyvin oon onnistunut jo nytkin siinä shoppailemattomuudessa). Jos jotain ostaa, niin yrittää ostaa jotain sellaista, jota ei löydy heti sieltä alerekistä. Tyyliin: teen vaan tärkeitä ja tarpeellisia ostoksia (yeah right), tai no ainakin sellainen kledju on aina pakko saada, joka ihan huutaa nimeäni :D.

Kynnet ei oo vielä ainakaan päivittyneet kesään, sillä Mavalan black velvettiä eli mustaviolettia lakkaa oli pakko testata (ihana sävy!). Oikeasti lakassa näkyy violetinsävy, mutta kuvassa tietty kynnet näyttää niin mustilta:


Yksi hajuvesipulloni (15ml) loppui viimein. Kyseessä oli "joululahja" itselleni about reilu vuosi sitten. Christina Aguileran Inspire pullo oli siis se joka tyhjeni. Tuoksussa yhdistyi sitrus, mango, freesia, ruusu, gardinia, appelsiinin kukka, myski ja santelipuu kauniiksi kukkaistuoksuksi. Ja tuoksu oli kyllä makuuni jotenkin liian pirteä ja hedelmäinen eli ei tule suuremmin ikävä tuoksua. Tosin tulen aina muistamaan erään kivan/hauskan jutun tuoksuun liittyen, nimittäin: Suihkautin kerran kyseistä tuoksua ennen kuin lähdin baariin, ja baarissa illan aikana törmäsin Sonatan ex-kitaristiin, joka ns. tuli iholle ja totesi sitten jotain tyyliin: "sori, että lähentelen, mutta tuoksutpa muuten hyvältä" :). Hieman tietenkin huvitti, koska kyseessä ei todellakaan ollut oma lempituoksu! Mutta kiva, et joku edes tykkäsi :'D.


Viimeisimmät luetut:

Joanne Harris: Sarkaa ja samettia
Muutama Harrisin teos on tullut luettua, ja jollain tavalla tykkään kirjailijasta. Tämä teos ei kuitenkaan kuulu niihin parhaimpiin. Juoni koostuu nuoren Julietten elämästä teatteriseurueessa ja myöhemmin nunnaluostarissa (*haukotus*). Teos tuo juoneltaan hieman mieleen Pienen suklaapuodin/Karamellikengät, koska samoja magianaineksia tässäkin on (Tarot-kortit, yrtit). Lisäksi tämänkin kirjan päähenkilöllä on pieni lapsi. Tämä teos ei kuitenkaan ollut niin mieleen, sillä juoni ei vaan suuremmin kolahtanut/tempaissut mukaansa. Jokin tökki, kenties henkilöhahmot tai miljöö. Kesti pienen ikuisuuden saada luetuksi tämä teos loppuun. Paikoin juoni on tylsä ja ehkä myös sekava. Juonen loppuhuipennuksesta kuitenkin ne plussat.

Mark Putterford, Guns N’ Roses: Omin sanoin
Kuvitettu teos (joka on ohut sellainen btw) valottaa Gunnareiden alkuaikoja. Teos koostuu bändiläisten lainauksista (lähinnä Axl ja Slash ovat äänessä) vuosilta 1986-1992. Kevyttä lukemista, ja teos ei tarjoa mitään ihmeitä tai älykkäitä kommentteja muusikoiden suusta. Aika diipadaapaa, mutta tulipahan tutustuttua tähänkin. Axlista teos antaa aika hyvän kuvan ja Slashista puolestaan vähemmän hyvän. Ja se yksi hyvä lainaus: "Mut kasvattaneessa perheessä housuja käyttävä nainen joutui helvettiin!" - Axl

Alice Cooper, Keith & Kent Zimmerman: Alice Cooper, golfhirviö: rokkarin 12 askelta golfaddiktiksi
Tietysti Alicen uran alkuvaihe kiinnosti niin, että tämäkin teos piti lukaista läpi - se golfinosuus ei tietenkään suuremmin kiinnostanut. Ihan leppoisaa luettavaa ja tietty aika historiallista lukea jostain 60-70 -luvun tapahtumista. No rokkarin elämä kiehtoo aina, oli sit kyse mistä ajasta tahansa. Teos on rokkarin kirjoittamaksi kirjaksi kuitenkin aika ihanan asiallinen, onhan Alice Cooper nykyään uskovainenkin. Asia, jota neiti ei olisi tiennytkään ellei olisi lukenut kirjaa. Ja kirjan luettua on tietenkin pakko fiilistellä Alicen musaa!