keskiviikko 4. toukokuuta 2011

Kotona

Tämä tulee olee jo neidin 200:s teksti. Huisia.

Neiti junaili itsensä kotosalle ja pääsi vaihteeksi kiertelee Kajaanin kauppoja. Tällä kertaa ei tullut shoppailtua mitään erityistä kledjua. Okei, tietysti jäi harmittaa ettei sit tullut ostettua sitä yhtä toppia sieltä Seppälästä. Toisaalta toppi ei ollut musta, joten se jäi siksi sinne kauppaan. Neiti shoppasi vain mustia alusvaatteita ja niissähän ei ole mitään kuvaamista :D.


Neidin lapsuuden huone näyttää muuten nykyisin tältä:

Neiti voi vaan todeta, et huone EI todellakaan näyttänyt tältä silloin kun neiti asui kotona :'D. Neiti ei antaisi ripustaa ikkunaansa vaaleanpunaisia verhoja tai seinälle jotain ryijyä. Vaaleanpunaisia nojatuoleja neiti juuri ja juuri sietää. Matto puolestaan on väriltään turhan imelä.

Kirjoituspöytä on extravanha, itse asiassa se on varmaan äidin opiskeluajoilta ja pöytä on sit ollut neidillä aina.

Laltsun koti on kotosalla lattialla muoviboxissa, joka alkaa olla jo korkeudeltaan turhan matala konnalle, sillä halutessaan Laltsu pääsee kiipeämään sieltä pois x).

Neidin kirjahylly on täynnä kaikkee turhaa krääsää (ja äidilläkin on tapana iskee sinne vaan omia juttujaan). Krääsä on syy miksi nykyisessä kämpässä EI todellakaan ole mitään kirjahyllyä. Neiti ei halua pitää näkyvillä turhia juttuja. Lipastotkin on kivempia.

Äidistä on ollut kiva iskee neidin huoneeseen kaikki ylimääräiset nojatuolit:

Neiti halusi joskus vuosia sitten huoneeseensa punaisen lampun:

Valaistus on talvisin vähintäänkin kehno. Pelle on joku hölmö askartelutuotos kouluajoilta. Siitä piti tulla sätkynukke, mutta se ei koskaan sit valmistunut. Tekijä oli vähän laiska. Pelle roikkuu siis lampussa vieläkin. Huumoria.

Näkymä takapihalle:

Viltsun häkki/koppihan se siellä.

Lempparipehmolelu:

Ompelutuotos maybe yläasteelta. Kilpparit on parhaita <3. Ja lähempää kuvaa matosta, jolla Laltsu EI äidin mielestä saa enää kävellä, koska uusia mattoja on niin hankala puhdistaa (Laltsuhan ei ole sisäsiisti). Jos Laltsu pystyisi näyttää kieltään, niin Laltsu varmaan näyttäisi sitä äidille :'D. Ekalla tutustumiskierroksellaan lattialla Laltsu kyllä yritti syödä uutta mattoa xD.

Neiti ei välttämättä voi ymmärtää ryijymattoinnostusta, sillä matothan on raskaita ja keräävät vaan sitä pölyä normimattoja enemmän. Okei, ovathan matot pehmeitä, mutta siihen ne plussat jääkin.

Seiniltä löytyy:

Hieno vinyylilevykello, joka löytyi kirpparilta. Ja joka ei muuten ole koskaan kunnolla kävellyt. So shame. Neiti on myös joskus kuivattanut ruusuja. Suojelusenkelitaulu puolestaan on aina roikkunut sängyn yläpuolella. Enkeli valvoo neidin unta.

Neidillä oli joskus teininä seinä täynnä julisteita (siis se seinä, jossa ei ollut tapettia). Nyt huoneesta löytyy enää muutama juliste, koska tyhjät valkoiset seinäthän on tylsiä.

Neiti voisi haluta takaisin sen mustan päiväpeitteen, jonka broidi pölli. Äidin valkoinen ja ruusuinen peite on vaan liian hempeä :p.

Ja äidillä on sit ollut tapana täyttää neidin huone huonekasveilla:

Ja kun huoneesta astuu ulos, niin edessä on olohuone. Neiti toivoi joskus omistavansa sittenkin sen ovellisen huoneen, sillä liukuovi osaa olla argh, jos joskus toivoisi sitä omaa rauhaa.

Porukoiden olohuoneessa on ainakin uusi kiva musta matto. Sen sijaan uusia sohvakalusteita neiti hieman inhoaa :p. Niissä vaan ei oo mukava löhötä.



2 kommenttia:

  1. Musta nuo paksut matot on kivoja! Ihanan pehmeitä kävellä... Tuleeko lopputalosta myös esittelyä?

    VastaaPoista
  2. No se pehmeys onkin niiden ainoa plussa. Musta ne vaan on liian raskaita tms. Pidän normimatoista enemmän, kun niitä on mielestäni helpompi siivotakin...siirrellä jne.

    Ja ei tuu lopputalosta esittelyä. Munki huoneessa oli jo liikaa. Ei muualla oo mtn esiteltävää.

    VastaaPoista