Duroyn luomivärinlevitin (3,90e) ja Klippoteket kuivashampoo (4,90e).Luonnonravintokaupasta:
Lacto seven (5.90e) ja Baba de caracol -voide (37,90e).Lacto seveniä pitää aina välillä popsia, sillä maitohappobakteerithan ovat tärkeitä vastustuskyvylle.
Baba de caracol -voidepurkki (100ml) kestää aina sen about 3kk, ja neiti diggaa voiteesta, joten aina pitää ostaa uusi purkki kun edellinen alkaa olla loppumassa.
Second hand shopista:
H&M:n 3/4-hihainen raitapaita (0,50e), joka tulee toimimaan varmaan vaan kotipaitana (eihän neiti nyt lipsu mustasta pukeutumisestaan).Leffoja:
Unelmien sielunmessu (3e) ja Poika (2,50e). Nää leffat on aina pitänyt ostaa, mutta ne on aina jääneet jotenkin ostamatta. Nyt nää oli viimein pakko saada, kun hintakaan ei ollut enää paha. Pojan dvd:ssa tosin oli hieman naarmuja, mutta jospa ne ei vaikuttaisi leffan laatuun tai sit harmittaa, et tuli ostettua leffa halvalla :p. Ja näistä leffoista Poika on muuten se enemmän lemppari. Hugh Grant on ihqu!
Lahjoja:
Neiti lahjoi hieman myös itseään (oma lahja kuvassa oikealla).Ja sieltähän paljastui Puman rannekello:
Neiti näki Timanttiset -esitteessä houkuttelevan kellon ja päätyi sit liikkeeseen kelloa katsomaan. Siitähän se heräteostos sitten lähti.Ja kello ranteessa:
Kellotaulu on ihan jees, vaikka tietysti kello olisi ollut täydellisempi kokonaan mustana (mut kaikkee ei voi saada). Neiti kuitenkin diggailee matskusta ja siitä, että kelloajan näkee pimeässäkin, kun laittaa taustavalon päälle. Kello ei ollut hinnallakaan pilattu (39e), ja nyt voi vaan toivoa, että kello tosiaan palvelee sit vuosia. Neiti kun ei kuulu niihin ihmisiin, jonka ranteessa rannekello säilyy hyvänä. Onneksi kello on vesisuojattu. Mutta tässä ranteessa kellot sais kyllä olla jotain kolhusuojattujakin. Edellinen rannekellolemppari:
Kello päätti alkaa hajoilemaan, kuten ne kaksi aiempaakin ranneketta:
Tällä kertaa takaosan toinen pidike hajosi :/. Ei sentään vielä koko ranneke. Kelloa voi kyllä vielä pitää, mutta jos ranneke hajoilee lisää, niin sit kellotaulu ei pysy enää sisällä (ja ruuvit on kivasti ruostuneet jo). Tää on kyllä ollut niin rakkauskello, et ihan harmittaa ettei silloin taannoin tullut hamstrattua kelloja kymmeniä kappaleita sieltä Maxista! Kevyt kello palveli ranteessa niin täydellisesti ja sulautui mukavasti rannekorujen joukkoon. Nyt uusi Puman kello ei kyllä sulaudu ranteeseen yhtä hyvin eli enää ei voi vilkuilla kelloa huomaamattomasti xD.Olisihan neidillä ollut yksi taviskellokin vielä käytettävissä:
Mutta Foren kellotaulu ei ole kiva, se on liian pelkistetty. Kelloaikaa on hankala hahmottaa. Ja tähänkin kelloon pitäisi käydä uusimassa patteri ennen kuin kelloa voisi käyttää.Carlsonin miespaketoijat aiheuttivat huvitusta, mutta ne miehet sentään osasi taikoa nättejä paketteja (vaikka se paketointi vähän kestikin). Neitihän saa aikaan vaan epämääräisiä muhkuraisia paketteja, joista puuttuu vielä ne nauhatkin:
Ja kyllä, mitään uutta joulupaperia ei tarvii ostaa, kun voi hyötykäyttää jotain vanhoja paperikasseja.Laltsun tempauksia:
Laltsu haluaisi selkeästi, et neiti ottaisi taas Laltsunkin mukaan lähtiessään ulos :D. Laltsuparka ei taida ymmärtää, et ulkona on vielä talvi.
Ylös on helppo päästä, mutta alas on sit vaikeampi tulla (lue: kuvan ottamisen jälkeen piti avustaa epätoivoinen konnan pois laukun päältä).Utelias konnuus haluaisi kiivetä kaikkialle:
Kyllä vain, Laltsukin osaa seisoa kahdella jalalla :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti