Laltsun näkemys ruokailusta:
Selkeesti lautasen päälle pitää myös itse konnan mahtua x).
Sängyllä on kiva hengailla:
Ja tää sivukuva saa mut ajattelemaan, et konnan nokka kaipaisi niin sitä viilausta ettei Laltsusta vaan tule pinocchiota.
Viimeksi luetut:
Siri Hustvedt: Kesä ilman miehiä (2011)
Takakansi kertoo: "Eloisa, älykäs ja provosoiva romaani kertoo Mia Fredricksenistä, jonka mies haluaa pitää taukoa avioliitosta. Yhden kesän aikana Mia oppii näkemään elämänsä uudessa valossa. Mutta miten avioliiton käy?
Mia pohtii rakkautta, avioliittoa, käy läpi muistoja ja
miettii, onko paussi sittenkään kaiken loppu."
Teoksessa käsitellään ihmissuhdetta, 30 vuoden avioliittoa, jota ei voi vain lakaista maton alle.
Siri Hustvedt osaa ainakin kirjoittaa tästä aiheesta.
Lainauksia:
"Menetys.
Tuttu poissaolo.
Jos sitä ei tuntisi ennestään,
se olisi yhdentekevä juttu
vaikka, tietysti,
toisenlainen,
kipeä kuin hiertymä,
mutta mielenkuohu, myös
jossain sydämen ja keuhkojen tienoilla,
tyhjyys jonka nimi on: sinä."
"Vanheneminen on hienoa, ainut ongelma on siinä, että kroppa pettää."
Stieg Larsson: Miehet jotka vihaavat naisia (2005)Lainauksia:
"Menetys.
Tuttu poissaolo.
Jos sitä ei tuntisi ennestään,
se olisi yhdentekevä juttu
vaikka, tietysti,
toisenlainen,
kipeä kuin hiertymä,
mutta mielenkuohu, myös
jossain sydämen ja keuhkojen tienoilla,
tyhjyys jonka nimi on: sinä."
"Vanheneminen on hienoa, ainut ongelma on siinä, että kroppa pettää."
Takakansi kertoo: "Mikael Blomkvist, taloudesta kirjoittavan Millennium –aikakauslehden vastaava toimittaja, on pulassa. Hänet tuomitaan kunnianloukkauksesta vankilaa. Mahtava paljastusjuttu teollisuuspohatta Wennerströmin hämäräbisneksistä kaatui riittämättömiin todisteisiin, ja Wennerström aikoo asianajajineen ajaa niin Blomkvistin kuin koko lehdenkin puille paljaille. Kaiken keskellä Blomkvist saa uransa erikoisimman tarjouksen, kun sukufirman entinen johtaja Henrik Vanger lähestyy häntä. Vanger haluaa Blomkvistin selvittävän mitä tapahtui hänen veljentyttärelleen Harrietille, joka katosi elokuisena iltapäivänä vuonna 1966. Vangerin lupaama palkkio on mitä houkuttelevin: todisteet Wenneströmin rikoksista. Blomkvist voi vain suostua ehdotukseen. Hän saa avukseen nuoren, tunnehäiriöisen mutta nerokkoon Lisbeth Salanderin, joka on erikoistunut ihmisten yksityiselämän tonkimiseen…"
Päädyin joskus vuosia sitten lainaamaan Larssonin teoksen
Tyttö joka leikki tulella, siis trilogian toisen osan. Teos koukutti, joten
seuraavaksi luin viimeisen osan eli Pilvilinna joka romahti teoksen. Jostain
syystä sain käsiini tämän ensimmäisen osan vasta nyt. Toisaalta Tyttö joka
leikki tulella alusti tarinaa niin hyvin eli viittasi sopivasti tähän
ensimmäiseen osaan, joten tämän lukematta jääminen ei haitannut lukukokemusta
muiden teosten kohdalla. Juoni ei kärsinyt. Kirjat toimivat vaikka ne lukisi
vähän epäjärjestyksessäkin.
Mitä tästä ensimmäisestä osasta sitten sanoisi. Olin
katsonut tästä tehdyn leffaversion, mutta onnekseni en enää muistanut sitä
kovinkaan hyvin. Ehkä tämä trilogian avaus on juonellisesti hieman tylsempi
kuin toinen osa. Juoni laahaa, mutta päähenkilöt eli Mikael ja Lisbeth on luotu
kiinnostaviksi, joten teos on kuitenkin kiehtova lukukokemus.
"Ystävyys perustuu kahteen asiaan. Kunnioitukseen ja luottamukseen. Kummankin täytyy olla molemminpuolista. Ihminen voi kunnioittaa toista, mutta jos luottamus puuttuu, ystävyys hajoaa."
Katariina Souri: Polku (2012)
Takakansi kertoo: "Aura juontaa räväkkää ja supersuosittua talkshow’ta. Lehdet seuraavat kärkkäästi Auran yksityiselämää. Viikonloppu isältä perityssä maalaiskartanossa tuntuu pelastukselta. Perillä unohtuneet muistot tulvahtavat Auran mieleen, etenkin suhde oudoissa olosuhteissa kuolleeseen äitiin. Äidin ystävän avulla alkaa kuva menneestä pala palalta hahmottua. Aura jää pidemmäksi aikaa kartanoon ja uppoutuu yhä syvemmälle mielensä syövereihin, unien ja näkyjen maailmaan."
Katariina Sourilla on ihan kiehtova kirjoitustyyli. Juoni on kerroksellinen. Teoksessa on kertojana Auran ohella toinenkin henkilöhahmo, joka tuo teokseen sitä syvyyttä, vanhempaa näkökulmaa ja tarinan menneisyydestä. Teos on aika melankolinen ja antaa ajateltavaa.
Lainauksia:
"Olisi hienoa jos koko elämä lakkaisi kylmien ja pimeiden kuukausien ajaksi ja ihminen nukkuisi talviunta niin kuin karhu, kunnes virkoaisi vasta kevään tullen. Silloin kaikki alkaisi jälleen alusta ja jokainen saisi mahdollisuuden miettiä koko elämänsä uusiksi."
"Elämänkumppania ei voi paperilla valita. Ei voi laittaa rasteja ruutuun eikä summata yhteen plussapisteitä. Ei voi puhua järkeä päähän eikä yllyttää sydäntään ihastumaan."
"Ovelat suunnitelmat tuppaavat usein sortumaan omaan nokkeluuteensa, kun taas heittäytyminen avoimin mielin tilanteeseen tuottaa huomattavasti parempia lopputuloksia."
"Joskus on tervettä kyseenalaistaa kaikki, etenkin se mitä on pitänyt itsestään selvänä."
"Nälkäisenä ihminen on nopeampi ja taistelutahtoisempi, valmis kamppailemaan henkensä edestä."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti