Höpinää ja luettua

Enpäs oo shoppaillut mtn erityistä aikoihin x). Mut nirsoiluhan on joskus ihan hyväksi. Lompakkoni ainakin kiittää. Tän blogin nimi pitäis olla kohta pikemminkin jotain tyyliin: "Life is hard, let's read...". Taiteilin äidille viimeksi kortin, kun kerrankin hänenkin vanhenemisen muistin:

Minä sydän askartelu. Koskaan ei oo liian vanha askartelemaan. Tekee muuten vieläkin mieli ostaa kaupasta ne värikynät ja värityskirja :D. "Meissä kaikissa asuu lapsi, joka ei koskaan kasva aikuiseksi." Ja tuosta kortista tuli mieleen, että mua harmittaa niiiin paljon etten taannoin ostanut Jyväskylästä tuota muumien talvimaisema 2011 sesonkimukia. Sehän ois ollut niin kiva. Voi miksi, miksi jätin sen sinne kauppaan. Pyörittelin sitä kädessäni ja en sit ostanut, vaikka se ois ollut vain jotain vähän päälle 10e, kun Jyväskylän Anttila myi jäljellä olevia sesonkimukeja jo poistohintaan. Joskus osaan siis olla ostamatta juttuja - se harmittaa.

Laltsuakin piti vähän kuvailla. Kyllä, konna on vielä niin virkeä. Talviunille meno on siis jäänyt. No toisaalta eihän ulkonakaan ole vielä lunta.

Ei ois pitänyt kertoo Laltsulle, et sängylläkin voi hengailla. Nyt konnuus on jatkuvasti haluamassa sängylleni. Laltsu on joskus läheisyydenkipeä. Toisaalta onhan se ihan ymmärrettävää. Olen lämmin, joten vierelläni/sylissäni/päälläni on mukava nukkua.

Viimeisimmät luetut:

David Foenkinos: Nainen, jonka nimi on Nathalie (2011)

Takakansi kertoo: "Joskus rakkaus syntyy sattumasta: epätodennäköisestä kohtaamisesta, säröstä nimettömyyteen. Näin käy Nathalielle, joka kävelee jalkakäytävällä suoraan Francois’n sydämeen. Kun Francois sitten eräänä päivänä jää juoksulenkillään auton alle, Nathalie luulee menettäneensä mahdollisuuden onneen loppuiäkseen…

Nainen, jonka nimi on Nathalie on yhtä aikaa kepeä ja vakava, hullunkurinen ja runollinen tarina kohtalon oikuista."

Näin elokuva-arvostelun tästä ja elokuva vaikutti niin kiinnostavalta (pääosassa Audrey Tautou), että halusin tietenkin lukea heti kirjan, koska kirjat vaan voittaa elokuvat. Olihan tämä juoneltaan oikein viihdyttävä. Tykkäsin. Tämä on pariisilaisen kirjailijan ensimmäinen suomennettu teos.

Lainauksia:

"Hänen paras ominaisuutensa saattoikin olla se, ettei hän antanut muiden nähdä heikkouksiaan."

"Kukaan ei kuule ihmistä, joka sanoo tahtovansa olla yksin. Halu olla yksin on pakostakin sairas vietti."

"Naiset eivät ole yhtä pinnallisia kuin miehet; ulkonäkö merkitsee heille vähemmän. Tärkeintä on olla aina sivistynyt ja hauska."

"Illat voivat olla ainutlaatuisia, yöt unohtumattomia, ja kuitenkin niiden jälkeen tulee aina kaikkien aamujen kaltainen aamu."

"Rakastetun kanssa keskustellessamme olemme aina viisi minuuttia myöhässä."

"Intohimoistaan ei koskaan pääse eroon."

Juha Heinonen: Surujeni juuret - Anton Laurila (2010)

Takakansi kertoo: "Anton Laurilan elämässä riitti vauhtia: alkoholia, rockelämää, etsintää. Laurila nousi koulukiusatusta pojasta ihailijoiden ympäröimäksi rocktähdeksi. Mikään ei tuntunut riittävän. Kunnes tuli täysi pysähdys ja putoaminen kuilun pohjalle. Mutta kuilun pohjalta johti vain yksi tie.

Juha Heinonen on kirjoittanut haastattelujen pohjalta kertomuksen Anton Laurilan elämästä. Avoin ja kaunistelematon kertomus pysäyttää ja saa lukijan mietteliääksi; se saa pohtimaan oman elämän ja aikamme yhteiskunnan arvoja."

Kaverini vinkkasi lukemaan tämän teoksen ja kun tämä sit sattumalta osui silmiini kirjastossa, niin olihan teos otettava messiin. Tokihan rokkarin elämänmuutoksesta kertova teos kiinnostaa. Ja olihan tää ihan luettava. On aina hienoa, et joku "uskaltaa" kertoa tarinansa.

Lainauksia:

"Rakkaus on sitä, ettei jätä."

"Ihmisen tärkeimmät opettajat ovat hänen läheisensä."

"Saat sen kaiken, mistä luovut."