Helmikuu tule jo!

Tipaton tammikuu on pitänyt, ja osittain siitäkin on pitänyt huolen ulkona vallitseva pakkanen. Istun ehkä mieluummin neljän seinän sisällä kerrospukeutuneena ja polttelen kynttilöitä kuin hengaa kylmässä baarissa vähissä vaatteissa. Mutta kuitenkin, on suorastaan ihanaa, että tammikuu lähenee viimein loppuaan ja uuteen tammikuuhun on taas se vuosi aikaa :D.


Laltsun ja mun herkkua on muuten ananaspalat! En pidä ananaksesta yhtään pizzan päällä, mutta suoraan purkista vedettynä ne on tosi jees. Euroshopper ei kyllä tarjoa niitä parhaimpia ananaspaloja, mut aina välillä niitäkin tulee ostettua (riippuu ihan missä kaupassa asioi).

Parit leffa-arvostelut nyt tähän väliin taas:

The Soloist
Leffa, joka piti katsoa ihan vaan Robert Downey Jr:n takia (ylläri). Downey esittää leffassa miestä, joka yrittää saada kodittoman (mutta musiikillisesti lahjakkaan) miehen taas takaisin normaaliin elämään. Juoneltaan leffa on neidin mielestä ihan plaah. Ja leffassa soitetaan sitä viulua ihan liiaksi (voi korvaparkani). Jotenkin The Soloist ei vaan tarjonnu mitään erityistä. Oon diggaillut Robert Downey Jr:sta kuitenkin jo siitä lähtien kun herra vieraili Ally McBealissa. Robertin kiinnostavampia leffoja on olleet mm. Wonder Boys ja Iron man. Seuraavaksi kiinnostaa nähdä tietty Sherlock Holmes ja se Iron man 2.

Casanova
Heath Ledgerin ja Sienna Millerin tähdittämänä leffa oli sit sunnuntai-illan ratoksi katsottava. Leffa ainakin saa huomaamaan sen, että Sienna Miller on ihan tylsä brunettina :D. Heath Ledger on puolestaan ihan valloittava Casanova. Paikoin ihan hauskakin leffa, vaikka kuten sanottu – enhän pidä näistä ns. vanhaan aikaan sijoittuvista leffoista. Paikoin näillä on tapana olla vähän haukotuttavia. Heathin roolisuorituksia tsekkailee kuitenkin aina mielellään – ne jäivät ihan liian vähäisiksi!


Ja viimeisin lukukokemus: Marilyn Manson & Neil Strauss: Helvettiin ja takaisin
Takakannessa kuvataan kirjan olevan Brian Warnerina syntyneen ujon pojan muodonmuutos. Arvosteluissa kirjaa kuvataan puolestaan sanoin: ”sanoinkuvaamattoman perverssi ja hullu. Koskettava, hauska, vetävä ja häiritsevä”. Nii-in, kirjassa varmaan sit näkyy se Mansonin ihan ikiomakin kädenjälki. Odotin jotenkin kirjalta paljon enemmän. Nyt se oli vain lyhyt kuvaus Mansonin matkasta tähteyteen. Kirja tuntui teennäiseltä ja Manson hahmona ärsyttävältä. Taidan löytää vaan yhden sanan kuvaamaan kirjaa: yököttävä.