
Viimeisin kirja, jonka sain luettua on muuten Joel McIverin Metallica. Kirja julistaa kertovansa metallimessiaiden sensuroimattoman tarinan. No oon aina pessimistinen näitä teoksia kohtaan, joissa bändi itse ei millään tavalla ole ollut vaikuttamassa sisältöön. Teos on vaan kirjailijan (tässä tapauksessa rocktoimittajan) näkökulma sekä hänen haastattelujensa lopputulos. Tämäkin kirja tuli kahlattua läpi vasta nyt, koska mikään ei inspannut tarttumaan siihen yhtään aiemmin. Kirja on paikoin tosi puuduttavaa luettavaa (iltalukemisena hyvinkin nukuttavaa!), paikoin tuntui siltä että olin jo lukenut kirjan ja paikoin kirjailija omine mielipiteineen ärsytti. Kirja oli vaan yhtä Ride the Lightningin ja Master Of Puppetsin ylistystä sekä liiaksi joidenkin asioiden toistoa. Loppua kohden kirjan kiinnostavuus lässähti. Mutta tulipahan ny luettua.
Ja ne Laltsun puuhailut:

Kun otan Laltsun sängylle viereeni, niin Laltsu tuntuu olevan aina suuresti kiinnostunut läppäristä (joskus liiankin, kuten kuvista näkyy). Kaiketi Laltsu pohtii, että mitä kiinnostavaa läppärissä oikein on, kun vietän sen äärellä niin paljon aikaa tai sitten Laltsu vaan yrittää vallata läppärin nukkumapaikakseen. Onneksi Laltsu ei sentään ole ollut niin ilkeä, että olisi käynyt tekemässä tarpeensa läppärin päälle (mun päälle kyllä voi tehdä, mutta läppäri olisi anteeksiantamaton juttu!).
Suunnittelen jo tipattoman tammikuun hylkäämistä, koska tekisi mieli olla välillä vähän "pelti kiinni". Mutta katsellaan kestänkö "kaiken tän stressin" ja vielä nää jäljellä olevat pari viikonloppua selvänä...paha paha.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti