Pari suosikkia

Oon vaan siirtänyt ja siirtänyt taas tehtäviä asioita sille seuraavalle päivälle. Ei hyvä. Jos lorvailun mestari -tittelistä kisattaisiin, niin oisinkohan ehdolla palkintosijoille.

Voisin joskus vaan datailla sen 24/7. Multahan löytyy paljon suosikkisivustoja. Yksi suosikeista löytyvä sivusto on muuten niinkin 'yllättävä' kuin:


Sokos hotellit on sydäntä lähellä. Reissuja on aina kiva suunnitella ja huoneita ah_niin_helppo varailla (sekä perua) netin kautta. Näin helmikuun kunniaksi piti varailla jo se toinen hotellilomakin tälle vuodelle. Nyt on taas jotain kivaa mitä odottaa, et pääsee sit tätä tylsää arkea pakoon edes päiväksi. Nice.

On mulla muutama suosikki TV-sarjakin, joita voisi joskus tosiaan enemmänkin ihquttaa. Suosikkisarjat on ehdottomasti joko täyttä draamaa tai komediaa. On päiväsarjoja, viikkosarjoja ja niitä sarjoja, joiden uusintoihinkaan ei vaan voi kyllästyä.

Yksi lempisarjoista on Kaikki rakastavat Raymondia. Nii-in, kaikki tosiaan tuntuvat rakastavan Raymondia...
Kuva: Nelonen.fi

mutta itse oon ainakin aina tykännyt eniten Raymondin veljestä eli tuosta ihqusta Robert Baronesta (Brad Garrett), joka on aina niiiin hauska ja ihanan katkera veljelleen Raymondille. Tuo isokokoinen ja kotona Raymondia kauemmin asustellut Robert pääsi viimein jopa sarjassa taas naimisiinkin. Parisuhde ei kuitenkaan onneksi himmentänyt Robertin hohtoa. Roolihahmo on ihan paras. Ne eleet ja ilmeet pelastaa päivän. Jakso on heti tylsempi, jos Robert ei siinä esiinny. Valloittavasta persoonasta ei voi olla pitämättä.

Kuvat: Google




Ja jos en nettaile, tuijota jotain suosikkisarjaani tai kuuntelen musiikkia, niin silloin varmaan lueskelen. Tai voin kyllä tehdä näitä kaikkia juttuja samaan aikaankin xD. Yleensä kyllä kirjan parissa vietetään aikaa iltaisin. Iltalukeminen on kyllä pahasta, koska se vie ne yöunet.

Viimeisin luettu kirja:

Joanne Harris: Herrasmiehiä ja huijareita
Kirja kertoo St. Oswaldin poikakoulusta. Kirjan kahtena kertojana toimivat St. Oswaldin opettaja ja St. Oswaldin portinvartijan lapsi. Juoni on mielenkiintoinen, kun siinä vuorotellaan menneisyyden ja nykyhetken välillä. Tämä on hieman erilaista Joanne Harrisia kuin olen tottunut lukemaan (tulihan kirja poimittua sieltä jännityskirjojen hyllystä). Kirja kertoo loistavan huijarin tarinan. Kirja tuli ahmittua loppuun vauhdilla. Loppu oli yllätys. Varmaan ekan kerran sain kirjan jälkeen fiiliksen tyyliin: "miten mä en tajunnut tuota", ja teki melkein mieli aloittaa lukemaan kirjaa uudestaan, et tajuaisi missä menikään harhaan x).

Ja kirjastosta kotiutui taas uutta kivaa luettavaa: