Revlon vs. Max Factor

Testauksessa: Revlonin ColorStay

Miinukset:
- Pullo
- Levitettävyys-> liian nestemäinen koostumus, joka kaikenlisäksi kuivuu kasvoille tosi nopeasti eli pitää olla nopea levittäjä.
- Ei ole ollenkaan niin peittävä kuin vaikka Lasting performance
- Ei näyttäisi toimivan yhdessä Max Factorin pan stikin kanssa (tuotteet ei sulaudu kauniisti yhteen), joten lopputulos on epäilyttävä, tyyliin silmien allekin voi saa meikkivoiteen paakkuuntumaan/kuivumaan rumasti :p. Tämä on siis meikkivoide, joka EI tykkää yhtään kuivista kohdista/tuhdeista peitevoiteista.
( - pitäisiköhän antaa myös miinus siitä, että tätä merkkiä ei edes myydä enää kovin monessa liikkeessä eli hankala saatavuus)

Plussat:
+ Vaaleinkaan värisävy (buff) ei ole liian vaalea tai niin punertava kuin vaikka Lastingin vaalein fair sävy (ehkä neidin pitäisi Lastingissa testata vaan astetta tummempaa ivory beigeä)
+ Koostumus ei vaikuta lainkaan maskimaiselta, pikemminkin läpikuultavalta -laittoiko neiti tätä liian vähän? Ei ala päivänmittaan kiristämään iholla kuten Lasting
+ Pitää kiillon ehkä Lastingia enemmän kurissa (varmaan siis aika unelma meikkivoide vaikka kesällä)

Lopputulos: Kuten noista plussista ja miinuksista voi päätellä, niin tuli aika ristiriitaiset fiilikset meikkivoiteesta. Ehkä ColorStay ei kuitenkaan ollut se juttu, koska enhän oo nopea meikkivoiteen levittäjä ja sekaiholta löytyy kuivuutta, jota meikkivoide vaan korostaa ja lisäksi ColorStayn peittävyys on vaan liian huono. Tuntuu, et meikkivoide ei tykännyt edes puuterista! Max Factorin Lasting performancen on siis edelleen löydyttävä meikkipussista. Siitä ei pääse mihinkään, et luotan eniten Max Factoriin :).

Sorruin ostaa ekaa kertaa tänä vuonna irtokarkkia:


En oo mikään karkki-ihminen (ainakaan enää vuosiin ollut). Salmiakkia, lakua ja pastilleja ei suinkaan lasketa karkiksi :D. Nyt ostin salmiakin lisäksi jogurttirusinoita. Voi ällötys. Ne on hyviä vaan jos syö muutaman.


Mitä olenkaan viimeksi lukenut:

Pauliina Tuomola: Voittajan tarina
Kuvitettu teos ihqusta Koop Arposesta. Vähän alle satasivuinen teos kertoo sen oleellisen Koopista matkalla Idolsiksi, tyyliin mikä sai Koopin osallistumaan Idolsiin ja miten ensimmäinen albumi oikein syntyi. Mukana on myös Koopin omia muisteluita lapsuudesta/nuoruudesta. Teos on lämminhenkinen, ja varmaan jokaisen Koop-diggarin on pakko tämä lukea :D.