Ei aina jaksais avautua, mutta yritetään taas

Neiti on viime aikoina ollut vähän laiska blogin suhteen. My boring life. Neiti on onnistunut käymään alessakin vaan nirsoilemassa. Siis ei täältä citystä löydy yhtään kivoja kledjuja taikka mikään ei ainakaan oo näyttänyt neidin päällä hyvältä. Neiti haluaisi niin päästä muualle vähän shoppailemaan. Hhmm.

Kuva: flickr.com

Neiti onnistui tässä pudottamaan rakkaan läppärinsä lattiallekin ja ehti jo säikähtää, että kone vaurioitui sisäisesti, koska toiminnot menivät hetkeksi tilttiin ja kone pelitti sit vähän hitaasti. Nyt tilanne vaikuttaa kuitenkin suht. normaalilta. Rakas HP ei ole vielä hylännyt (ja hyvä niin, koska neidin rahatilanne ei ehkä sallisi vielä ostaa sitä uutta konetta, vaikka niitä ihan kohtuuhinnalla saisikin). Neiti sai sen sijaan taas yhdet nappikuulokkeensa hajalle (puoli vuotta ne ehti palvellakin), koska ne takertuivat neidin jalkaan. Neiti veti johdon mukanaan, niin että johto lopulta katkesi (ja silloin myös se läppärikin rämähti neidin sängyltä lattialle). Todettakoon, että HP on siis lujaa tekoa :). Sen sijaan neidin selkä vähintäänkin venähti johtoon kompastumisen/takertumisenseurauksena :(.

Neiti on päätynyt siihen, ettei aio ostaa kesäksi mitään sandaaleja, koska omistaa niin rumat varpaat, et sandaalit eivät näytä yhtään hyviltä neidin jalassa. Siispä ballerinoilla mennään varmaan tämäkin kesä.

Kun Laltsu pääsee ulos, niin konnuus haluaisi aina vaan piiloutua maastoon:

Mutta neiti tietenkin ottaa Laltsun pois piilostaan ja yrittää saada laiskan konnansa jaloittelemaan:

Ja neiti ei ehdi haaveilemaan nurtseilun aikana juurikaan, koska Laltsu on halutessaan nopea liikkeissään tai liian nopea pistämään suuhun kaikkea mitä EI saa syödä, kuten viimeksi purukumia :p. Nurtsichillaus ei siis todellakaan ole neidille chillaamista. Lisäksi neiti saa päänsärkyä arskasta ja siitepöly saa neidin aivastelemaan. Kesä - en taida sittenkään tykätä susta :p

Neidin kesän suosikkimehujää:

Amppari tuo niin mieleen lapsuudenkesät ja sen kun kauppa-autosta ostettiin ne mehujäät serkun kaa. Oi niitä aikoja :). Jos neidillä ois jääkaappipakastin, niin kesäisin neidin pakastin ois kyllä täynnä noita Amppareita (0,40e). Neidin elämän suuri epäkohta on omistaa jääkaappi, mutta ei pakastinta :(. Sitruuna-, appelsiini- ja mansikkamehu on nam, mutta on se toinenkin raitaversio ihan jees.

Ja muita viime aikoina tehtyjä tarpeellisia ostoksia:

Neidin vakkarituotteet löytyvät ihan ruokakaupasta: Garnierin kasvovettä, taas se pieni tuubi Nivea softia, Pirkan silmämeikinpoistoaine ja sitä neidin rakasta Palmoliveakin<3 löytyi taas hyllyiltä. Neiti oikein hamstrasi pari pulloa :D.

Lumenen Natural code puuteri (7,50e) on kans ihan kelpuuttanut itsensä neidin 'pakko ostaa' -juttuihin:

Toisaalta neiti myös venailee mielenkiinnolla syksyä ja sitä, että Lumenen irtopuuteri tekee paluun mineraaliversiona. Kivvaa. Nähtäväksi jää koukuttuuko neiti taas irtopuuteriin.

Second hand shopin kivoja rannekorulöytöjä:


Neitihän ei voi vastustaa rannekoruja. Puinen tummaksi värjätty rannekoru (3e), vetoketjurannekoru (5e) ja niittirannekoru (3e). Ihanuuksia <3. Neiti olisi löytänyt Veromodasta tuohon vetoketjukoruun mätsäävän vyön eli vyön vetoketjulla (16,95e), mutta se jäi vielä ainakin kauppaan, koska eihän neiti osaa pitää kuin niittivyötään!

Viimeisimmät luetut:

Kjell Westö: Missä kuljimme kerran
Joskus vuosia sitten Kjell Westön Leijat Helsingin Yllä teos teki neitiin vaikutuksen, joten tokihan herran muitakin teoksia piti taas lukea. Westön teokset ovat sit ah_niin_paksuja eli tämäkin about 500-sivuinen.
Missä kuljimme kerran on Finlandialla palkittu, ja teos kertoo Helsingistä vuosina 1905-1939. Henkilöhahmoja teoksessa on suorastaan paljon (ja neidin nimimuisti on koetuksella). Juoni on viihdyttävä, vaikka tietysti neidistä toiset henkilöhahmot ovat kiinnostavampia kuin toiset ja heidän elämästään olisi lukenut mielellään enemmänkin. Neiti ainakin pystyi niin hyvin samaistumaan Lucie -hahmoon, joka halusi vain elää eikä kyennyt sitoutumaan. Teos on koskettava ja kertoo tietenkin ajasta, josta neidillä ei olisi ollut juuri mitään käsitystä. Joskus menneestä on kiinnostava lukea. Teos on melankolinen, ja henkilöhahmojen vanhenemista juonen myötä oli melkeinpä haikea seurata. Teos kertoo mainiosti rikkaiden ja köyhien elämän eroista.

Kjell Westö: Älä käy yöhön yksin
Teos kertoo kolmesta nuoresta, joita yhdistää hetkeksi musiikki. Teoksen kertoja on mielenkiintoisesti henkilö, joka tuntee nämä kolme nuorta ja lopussa saamme lukea kertojen itsensä tarinan, joka on tietenkin yksityiskohtaisempi kuin näiden kolmen nuoren tarina. Ja lopussa ympyrä sulkeutuu. Juoni on kiinnostava ja näin ollen myös koukuttava. Teoksessa esiintyvät pienissä rooleissaan myös Missä kuljimme kerran -teoksesta tutut sisarukset Lucie ja Cedi vanhoina. Henkilöhahmojen vanhenemista nopeaan tahtiin tässäkin teoksessa on jotenkin niin surullista seurata. Juoni on paikoin ihanan yllätyksellinen. Tämä on kyllä juonensa puolesta parhaimpia neidin lukemia teoksia piiiitkästä aikaa :).

"Älä käy yöhön yksin
et tiedä mihin siellä törmäät
et tiedä kenen saaliiksi jäät"

Teoksen lopussa Westön jälkisanoista käy ilmi, että tämä teos on päätös matkalle Leijat Helsingin yllä, Isän nimeen ja Missä kuljimme kerran. No tietenkin! Neiti tosin muistaa liian hämärästi jo Leijat Helsingin yllä -teoksen ja Isän nimeen puolestaan on vieläkin hämärämmässä muistissa. Hhmm, pitäisiköhän ne lukea uudellaan..no ehkä ei vielä kuitenkaan. Westön teokset kun eivät ole niitä nopealukuisimpia taikka mielialaa kohottavia.