Jottai saatoin ostaa...

Syksy tulee, sen jo huomaa viilentyneestä ilmasta. Kohta saa kääriä sen kaulahuivin kaulaan ettei vaan vilustu, kun hipsii aina liian vähissä vaatteissa. Kurkkuni on niin herkkä! Pitäisi kyllä olla lämpötilamittari tuossa ikkunan ulkopuolella. Tyydyn lähinnä bongailee ohikulkevia ihmisiä ikkunastaan, jotta voisin arvioida mitä laittaisin päälleni. Aamupäivällä mentiin sit kuitenki lyhythihaisella ja ihmisiä tuli vastaan jo takki päällä. Myöhemmin tajusin itsekin siirtyä sitten jo siihen pitkähihaiseen.

Syksy tietää sitä, että pääsee käyttämään paksumpia leggareita, kivaa maybe. Oon muuten sortunut ostamaan parit uudet leggarit (hupsista). H&M:lta lähti messiin spontaanisti tekonahkapaikatut leggarit (9,95e). Ensin meinasin jopa palauttaa leggarit, mutta lopulta keksin mätsäävän asukokonaisuuden ja onhan leggarit kuitenkin tyyliäni:

Tekonahkajuttu on siis vain leggareiden etuosassa. Muuten pöksyt on puuvillatrikoota.

Ja Lindexiltä sorruin ostaa vielä yhdet leggarit:

Leggarit (19,95) on puoliksi tekonahkaa ja puoliksi puuvillatrikoota (95% puuvilla, 5% elastaani). Nyt tekonahkaleggarikiintiö on kyllä niin täysi. Mutta entäs ne tekonahkashortsit. Sellaiset voisin vielä haluta. Uusia leggareita himoitsen enää tosi snadisti.

Ja Veromodasta sain viimein ostettua ihanat, tiukat pöksyt:

Sovittelin kyseisiä Onlyn pöksyjä varmaan joku 4-6kk sitten, mutta niistä loppui koot ennen kuin onnistuin tekemään ostopäätöstä. Nyt pöksyjä (24,95e) oli tullut suureksi ilokseni lisää ja yksi ainoa koko tummansinisissä vielä venaili. Kummallista, että nykyisin saa käyttää 32" lahkeen pöksyjä. 34":n lahje on ihan liian pitkä. Myyjä vielä myös muistutti, et housut saa olla tosi tiukat, kun ne kuulemma vähän sit venyy käytössä (Materiaali: 82% puuvilla, 16% polyesteri, 2% elastaani). No en silti mitään XS kokoa edes kokeillut. Jospa pöksyt ei liikaa kulahtaisi käytössä! Kokeilin myös muita värejä, mutta faktahan on, et ne vaaleat pöksyt ei oikein ole juttuni. Toisena värinä jäin miettimään hieman tummanharmaata. Tosin niissä ois ollut kokoani jäljellä enää vaan pidemmässä lahjemallissa :p.

Elokuu ei ihan vielä lähene loppuaan, mutta oli se uusi hiusväri (8e) jo silti ainakin ostettava:
En muuten nyt ostanutkaan sitä tavista Hypnotic red -värisävyään, vaan nyt messiin lähti Real red, joka on kyllä aika samansävyinen Hypnoticin kanssa tai ehkä vähän vaaleampi sävy kuitenkin. Värisävykansion mukaan värien ero ei kuitenkaan näytä suurelta.

Mietin aina snadisti hiusten värjäämistä jollakin muulla sävyllä, kuten vaikka mustalla. Sitten se kuitenkin jää siihen miettimisasteelle. Tänäänkin liikennevaloissa sain yllättäen kuulla viereiseltä naiselta: "Ihananpunaiset noi sun hiukset, sopii niin hyvin sulle". Eihän siinä sit voi kuin kiitellä. Itsestä aina tuntuu, että loppukuusta hiukset alkaa olla jo kaikkea muuta kuin punaiset (mutta kai se Colormask kuitenkin tekee ihmeitä). Ja sit tuollaisten kehujen jälkeen sitä alkaa aina itsekin ajattelee, että miksi muuttaa värisävyä, kun tää kerta sopii mulle.

Apteekki mainosti, et kahden neutrogenatuotteen ostaja saa lukuvuosikalenterin kaupan päälle, joten päädyin taas ostaa neutrogenaa:
Tuotteet 7,75e/kpl. Oon ainakin jotenkin koukussa tuohon 2 in 1 naamioon, vaikka en kyllä vielä ole ihan varma, et onko neutrogenankin tuotteet vähän turhan vahvoja herkälle iholleni.

Laltsunkin kaa yritettiin olla taas reippaita ja vähän nurtseilla, vaikka nurtsikin jo näyttää niin syksyiseltä ja + 15 astetta lämmintä ei kyllä tuntunut kovinkaan lämpimältä:

 En varmaan kyllä enää kauaa tarkene nurtseilla ballerinat jalassa, alkais olla jo niin tennareiden aika:
Ja todisteita siitäkin, että Laltsu osaa joskus syödä ihan ite:
Ja ei kuvia siitä kuinka kuitenkin aina autan Laltsua syömään.

Viimeisin luettu:
Karin Fossum: Hullujenhuone
Teos kertoo Hajnasta, joka on juossut päin näyteikkunaa, saanut vartaloonsa lukuisia tikkejä ja joutunut mielisairaalaan. Takakansi kertoo: "Dramaattisia tapahtumia ja lämmintä huumoria yhdistävä Hullujenhuone on vangitseva kuvaus depressiivisen ihmisen sielunmaisemasta. Poikkeuksellinen lukukokemus, josta viisastuu". Teos on juoneltaan erittäin kiinnostava ja sen henkilöhahmot eli osaston potilaat tulevat niin hyvin tutuiksi lukukokemuksenaikana. Kahlasin teoksen läpi, ja hieman ehkä kuitenkin petyin loppuun. Teos olisi voinut vielä jatkua. Pitää ehdottomasti lukea tämän jälkeen kirjailijan muitakin teoksia.