keskiviikko 11. elokuuta 2010

Voihan farkku

Neiti syö hirveän harvoin karkkia, mutta myönnetään, että neitikin on joskus mässy ja siitä on todisteitakin:

Pirkan tähtikarusellipussin (1,88e) karkit maistuu melkein samalta kuin Ässämixin karkit.

Uusi muotovaahto oli ihan pakko-ostos ja neiti shoppasi kokeeksi Schwarzkopfin got2b muotovaahdon, joka oli Sokkarilla 5e. Ainakin eka testaus osoitti, että tuote tuoksuu ihanan marjaiselle.

Lindexiltä neiti meni katselee legginsejä, mutta ei sit löytänytkään ihan niitä leggareita, joita oli nettikaupasta katsellut. Neiti päätyi sit ostaa ah_niin_spontaanisti keinonahkaleggarit (19,95e), jotka on sit ihanan tiukat ja hiostavat varmaan jalassa:

Leggarit tuntuu ainakin kauhean paksuilta, onkohan nää talvella lämpimät :D

Ja sit niitä löytöjä Second hand shopista:

Neiti katseli ja sovitteli ekalla kierroksellaan vaaleita Onlyn farkkuja 36/32 (8e), mutta jätti farkut vielä harkintaan, mutta ei sit saanut niitä mielestään ja palasi ostamaan ne:

Neiti mietti, että olisi tehnyt farkuista shortsit, mutta toisaalta ne toimivat neidin jalassa ihan farkkuinakin, vaikka lahjepituus 32" on ehkä vähän liian sopiva lahjepituus neidille.

Neiti sortui ostaa myös toiset tummemmat Onlyn farkut 27/34 (2e), jotka on muuten kivat/istuvat, mutta lahkeet on neidille sit liian pitkät ja muutenkin vähän turhan levenevät. Kun neiti pääsee ompelukoneenäärelle, niin neiti taitaa kaventaa ja vähän lyhentää lahkeita:

Näistäkin farkuista neiti suunnitteli ensin farkkushortseja, mutta farkkujen lahkeet on niin kuitenkin niin tiukat, että shortsimalli ei ehkä ois toiminut.

Ja neiti shoppasi myös kolmannet farkut (hupsista!). Veromodan farkuista (joista oli poistettu kokolappu) neiti maksoi 4e. Farkut olivat kauhean leveätä mallia:

Joten neiti pääsi surutta leikkaamaan niistä toiset shortsit:

Shortsit on rentoa mallia, joten ehkä neidin peffa ei näytä näissä niin hyvältä kuin aiemmissa farkkushortseissa (joista neiti niin diggaa). Taskut asettuvat jotenkin liian alas, mutta ehkä nämäkin tulevat kuitenkin edes jotenkin toimimaan neidin päällä. Näiden värisävykin on kyllä ihailtavan sama kuin toisten shortsien :D

Ja viimein neiti sai ostettua uuden Revlon ColorStayn (14,30e). Meikkivoiteen hintakin oli jopa neidin muistikuvien mukaan halventunut sitten viimeoston. ColorStayn tuotekuvaus: "Peittävyyttä, suojaavuutta antava meikkivoide seka/rasvaiselle iholle. Antaa mattapintaisen lopputuloksen. Pysyy 16 tuntia virheettömänä. Auringonsuojakerroin 6." Neidistä kyllä mikään meikki ei pysy kauaa virheettömänä, mutta ColorStay on kyllä kesällä ainakin ollut meikkivoiteena niin toimiva. Jos ei aina jaksa olla korjailemassa meikkiä, niin neidin valinta on ColorStay. Neiti ei kyllä pidä siitä, että meikkivoiteen laittaminen kasvoille on kyllä niin taitolaji, koska levittämisessä pitää olla niin nopea (ja neitihän ei ole nopea meikkaaja).

No mitä neiti sitten piti Revlonin PhotoReadystä? Tuoteselostus: "Värivoide, joka saa ihon näyttämään kauniilta sekä keinovalossa että kirkkaassa päivänvalossa. PhotoReady MakeUp saa ihon näyttämään tasaiselta ja virheettömältä - se peittää hyvin, mutta näyttää iholla luonnolliselta. Sisältää aurinkosuojan SK 20. Ei sisällä öljyjä eikä hajusteita. Kaikille ihotyypeille."
No neiti ei pitänyt tuotteesta, koska tuote ei tietenkään luvannut sitä mattapintaa vaan tulos oli se, että voide suorastaan loisti kasvoilla. Voide on ColorStayta ehkä vähän kevyempi, hieman peittävä ja yhtä pysyvä kuitenkin. Neiti ei vaan pidä siitä liian valoisasta lopputuloksesta ja siitä, että kasvot näyttävät jotenkin liian meikatuilta eivätkä todellakaan luonnollisilta. Neiti ihmettelee, että miten ihmeessä saa nyt käytettyä tuotteen edes loppuun. No ehkä neiti löytää tuotteelle käyttöä joskus arkena ja hellepäivinä. Ehkä tääkin on niitä meikkejä, jotka neiti jättää sinne kotiin (tosin siellähän venailee se Maybellinen Superstay 24H:kin).

Viimeisin luettu:

Joyce Carol Oates: Blondi
Tätä tiiliskiveä neiti aina katseli kirjastossa, mutta meni vuosia ennen kuin neiti lopulta päätti lainata teoksen. Nyt tää on sit kahlattu läpi, wuhuu. Teos on fiktiivinen kertomus Marilyn Monroen elämästä. Teos kuvaa Marilynia todellakin niiiin blondina ja hyväksikäytettynä. Paikoin teos herättää myötähäpeäntunteitakin. Surullinen kertomus, mutta kiinnostava lukukokemus. Juoni kuitenkin eteni siitä Marilynin lapsuudesta, vaikka neidistä melkein tuntui ettei koskaan pääse teoksen loppuun.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti