Uusi muotovaahto oli ihan pakko-ostos ja neiti shoppasi kokeeksi Schwarzkopfin got2b muotovaahdon, joka oli Sokkarilla 5e. Ainakin eka testaus osoitti, että tuote tuoksuu ihanan marjaiselle.
Leggarit tuntuu ainakin kauhean paksuilta, onkohan nää talvella lämpimät :DJa sit niitä löytöjä Second hand shopista:
Neiti katseli ja sovitteli ekalla kierroksellaan vaaleita Onlyn farkkuja 36/32 (8e), mutta jätti farkut vielä harkintaan, mutta ei sit saanut niitä mielestään ja palasi ostamaan ne:
Neiti mietti, että olisi tehnyt farkuista shortsit, mutta toisaalta ne toimivat neidin jalassa ihan farkkuinakin, vaikka lahjepituus 32" on ehkä vähän liian sopiva lahjepituus neidille. Neiti sortui ostaa myös toiset tummemmat Onlyn farkut 27/34 (2e), jotka on muuten kivat/istuvat, mutta lahkeet on neidille sit liian pitkät ja muutenkin vähän turhan levenevät. Kun neiti pääsee ompelukoneenäärelle, niin neiti taitaa kaventaa ja vähän lyhentää lahkeita:
Näistäkin farkuista neiti suunnitteli ensin farkkushortseja, mutta farkkujen lahkeet on niin kuitenkin niin tiukat, että shortsimalli ei ehkä ois toiminut.Ja neiti shoppasi myös kolmannet farkut (hupsista!). Veromodan farkuista (joista oli poistettu kokolappu) neiti maksoi 4e. Farkut olivat kauhean leveätä mallia:
Joten neiti pääsi surutta leikkaamaan niistä toiset shortsit:No neiti ei pitänyt tuotteesta, koska tuote ei tietenkään luvannut sitä mattapintaa vaan tulos oli se, että voide suorastaan loisti kasvoilla. Voide on ColorStayta ehkä vähän kevyempi, hieman peittävä ja yhtä pysyvä kuitenkin. Neiti ei vaan pidä siitä liian valoisasta lopputuloksesta ja siitä, että kasvot näyttävät jotenkin liian meikatuilta eivätkä todellakaan luonnollisilta. Neiti ihmettelee, että miten ihmeessä saa nyt käytettyä tuotteen edes loppuun. No ehkä neiti löytää tuotteelle käyttöä joskus arkena ja hellepäivinä. Ehkä tääkin on niitä meikkejä, jotka neiti jättää sinne kotiin (tosin siellähän venailee se Maybellinen Superstay 24H:kin).
Viimeisin luettu:
Tätä tiiliskiveä neiti aina katseli kirjastossa, mutta meni vuosia ennen kuin neiti lopulta päätti lainata teoksen. Nyt tää on sit kahlattu läpi, wuhuu. Teos on fiktiivinen kertomus Marilyn Monroen elämästä. Teos kuvaa Marilynia todellakin niiiin blondina ja hyväksikäytettynä. Paikoin teos herättää myötähäpeäntunteitakin. Surullinen kertomus, mutta kiinnostava lukukokemus. Juoni kuitenkin eteni siitä Marilynin lapsuudesta, vaikka neidistä melkein tuntui ettei koskaan pääse teoksen loppuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti