H&M:lta löytyi:
Samettishortsit (10e). Näitä ois ollut beigenäkin, mutta sit tullut edes soviteltua kyseistä väriä, koska tummat shortsit on paljon käytännöllisemmät. Jollain viidellä eurolla neiti ois kyllä voinut ostaa ne beigetkin :D. Ja onpas järkkyä, et neiti mahtuu jo H&M:n shortseissa kokoon 34 (neiti on kadottanut peffansa - pitäisikö tehdä etsintäkuulutus :D). Ja tietty samettishortsit kulahtaa käytössä eli ne saakin aluksi olla tiukat. Matsku on just sellanen täydellinen syksymatsku. Nää on kyllä niin mikroshortsit, että jos on pidempi paita päällä, niin näyttää siltä, että ei ois niitä housuja jalassa ollenkaan x).
Kosmetiikkaa:
Maybellinen Volum' express waterproof -ripsiväri (9,90e) ja Rimmelin Stay matte -kivipuuteri (5,00e).
Neiti meinasi ensin ostaa Maybellinen One by one -ripsivärin, mutta sen ripsiharja näytti kuitenkin niin pelottavan erilaiselta verrattuna tähän Volum' expressiin, joten neiti oli sit nössö ja osti sen tutun ja turvallisen lempiripsarinsa. Toisaalta olisi kyllä ollut kiva kokeilla uutta, mutta sitä pelkää aina ripsiväripettymystä. Ostihan neiti taannoin sen Max factorin Falsh lash effectin ja se on vieläKIN käyttämättä. Pitäisi kyllä käyttää ripsari pois edes arkena. Väliäkös sillä miltä ripset aina näyttää. Falsh lash effectillä yksistään ei kyllä saa itselleen niitä täydellisiä ripsiä, koska kyseinen ripsiväri ei lisää tarpeeksi ripsiin sitä pituutta ja sen harjaosa on muutenkin ihan liian iso. Joten sillä vaan on ihan inhottava värjätä ripsiä :p.
Ja koska neidin Lumenen matte harmony kivipuuteri alkoi vetää viimeisiään, niin piti sit ostaa tilalle uusi kivipuuteri ja tällä kertaa Rimmelin halppispuuteri lähti testiin, vaikka sen mukana ei tulekaan sitä puuterivippaa tai peiliä. Katsellaan, että meneekö niin, et neiti alkaakin taas kaipailla sitä vakkaripuuteriaan takaisin meikkipussiinsa, joka on nyt testailumielessä täynnä ihan eri merkkisiä puutereita (tällä hetkellä löytyvät Rimmelin lisäksi: Nivea, Gosh, IsaDora). Ois kyllä niin parhautta löytää se täydellinen puuteri sillä täydellisellä puuterirasialla.
Second hand shopin leffalöydöt:
Once ja The Bounty Hunter (ruotsalaisella kannella). Leffan suomennushan on Exän jäljillä.
Once -leffan neiti onkin jo piiitkään halunnut nähdä. Levykaupan setä infosi joskus yli vuosi sitten, että Once leffassa on loistava musiikki. Neitihän rakastaa leffoja, joissa on hyvä musiikki tai aiheena se musiikki :D. Leffa kuulemma pitää ensin nähdä ennen kuin voi fiilistellä leffan soundtrackia.
Oncen takakannesta poimittua: "Vahvatunnelmainen irlantilainen musiikkidraama, jossa katusoittaja ja siirtolaistyttö rakastuvat. Pääroolien esittäjien muusikkotausta korostaa roolien aitouden tuntua. Pääosan esittäjät rakastuivat oikeasti ja levyttivät yhteisiä sävellyksiään albumille The Swell Season."
The Bounty Hunterista on tullut nähtyä vaan traileri, joka oli sen verran kuitenkin kiinnostava, että dvd nyt sitten lähti messiin. Romanttista toimintakomediaa ja Gerard Butlerin miehekästä olemusta katselee ihan mielellään :D.
Ja kun kerran leffoja tuli ostettua, niin piti sit ostaa niitä poppareitakin:
Vaihteeksi vähärasvaisia. Neiti on pari kertaa ostanut jo niitä normeja. Katsellaas mikä on ero. Ja btw paketin kolmesta pussista neiti onnistuu ehkä saamaan yhden pussin sieltä mikrosta ulos niin ettei ne popparit oo juurikaan kärventyneet. Taitolaji.
Päivän ärsytys/harmitus oli ehdottomasti se, kun neiti huomasi, et H&M:lle oli tullut lisää näitä printtipaitoja:
Neitihän shoppasi paidan kesäkuussa koossa 38, ja ois mielellään vaihtanut sen kokoa pienempään, mutta paitoja ei sit tullut lisää - ennen kuin nyt kuukautta myöhemmin! Epistäh. Neitiä siis ärsyttää paidassaan se, että se on hartioista/hihoista hieman isohko. Paitaa voi kuitenkin käyttää trikootakin alla, mutta ihan yksistään ne hihat näyttää isoilta. Hieman mietityttää, että tulisiko paitaa pidettyä enemmän, jos vielä hankkisi sen istuvamman koon. Ehkä pitäis vielä käydä H&M:lla sovittaa miten hyvin se pienempi paita istuisi päälle (tai toivoa, ettei niitä kokoja enää ole siellä!).
Neidin verhokokeilut päättyivät sitten huvittavasti. Neidin kaikki kolme 150cm leveää mustaa lakanaa olivat jotenkin eri sävyisen mustia, joten ne eivät sit jääneet ikkunaan. Ja neiti ehtikin todeta, että ei sittenkään halua ihan mustia verhoja. Vaikutelma oli niin synkkä, ja ehkä myös tylsäkin, kun on ehtinyt tottua niihin kuviollisiin verhoihin.
Kuvassa pimennysverhot ja sit pimennysverhojen edessä ne normiverhot.
Neidin lempparit eli about yli 9vee vanhat verhot päätyivät siis edelleen sinne ikkunaan. Jos on ollut jo teininä hyvä maku, niin miksi vaihtaa. Neiti ei vielä ainakaan ole kyllästynyt katsomaan verhojaan. Joissakin asioissa neiti ei sit ole yhtään vaihtelunhaluinen :D.
Viimeisin luettu:
Nora Roberts alias J.D. Robb: Kuoleman ikuistama
Tämä on Eve Dallas -sarjan kolmas osa, ja kun on lukenut aiemmin sen neljännen osan (mitä EI olisi pitänyt tehdä), niin tätä teosta ei sit voi välttämättä fiilistellä niin kympillä. Neljäs osa kun ehti kertoa sen kuka tässä on murhaaja. Tässä teoksessa Eve tutkii mm. mallikaunottaren murhaa, johon liittyy yllättäen huumeet. Juoni on tässä ehkä vähän laimea. Neiti kaipaa aina sitä äksöniä :D.
"Kun aviomieheni ei huomaa uutta kampaustani, hän sanoo, että se johtuu siitä että hän rakastaa minua eikä hiuksiani."
"Meidän kaikkien pitäisi muistaa pitää kristallipallomme kiiltävinä."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti