Discshopista tilattua:
RocknRolla (4,95e) ja (500) days of Summer (7,95e) dvd:t tuli tilailtua jo heinäkuussa. No dvd:t saapuivat ja tää tekniikan ihmelapsi ei sit saanut RocknRollaan näkymään tekstejä, joten dvd meni palautukseen/vaihtoon. Meni se kolme viikkoa ja tuli uusi RocknRolla, ja taas leffa ilman tekstejä. Neiti soitti lafkan asiakaspalveluun, jossa nyt ystävällisesti osattiin opastaa, että RocknRollan alkuvalikon maavalinta ei vaikuta leffaan, vaan toisesta valikosta löytyy hieman vaikeimman kautta se tekstitysvaihtoehto. Ja sieltähän se tosiaan löytyi. Neiti ei ollut osannut katsoa kuin nopeasti Languages -vaihtoehtoja, ja ei sit ollut klikannut siitä nuolesta seuraavalle sivulle, joka tarjoili ne tekstivaihtoehdot. Valikko on oikeesti aika typerästi suunniteltu! Ei tekstitystä sais joutua hakemaan noin :p. Neiti tunsi ehkä vähän itsensä taas tyhmäksi, mutta toisaalta ei neiti oo tyhmä, vähän vaan kärsimätön/huolimaton korkeintaan :'D.
Leffoista:
RocknRolla
Tää leffa on tullut katseltua jo pari kertaa (ilman suomitekstejä). Juoni on kaikessa sekavuudesssaan kiinnostava, niin ja onhan tää Guy Ritchien leffa. Voisiko sanoa, että jos pitää Snatchista, niin pitää myös tästä. Tämä gangsterileffa vaan omalla synkällä tavallaan kolahti neitiin. Ja tätä leffaahan tähdittää tuo ah_niin_miehekäs Gerard Butler.
(500) days of Summer
Pääosassa loistaa Joseph Gordon-Levitt ja sivuosassa on myös vieläkin suloisempi Matthew Gray Gubler, jota neiti olisi mielellään enemmänkin tuijotellut. Ja olisi pitänyt tajuta, että jos dvd:n etukannessa lukee: "Tämä ei ole rakkaustarina, tämä on tarina rakkaudesta", niin luvassa ei ole kovinkaan antoisa katseluelämys. Ei siis ollut. Leffa oli vähän pettymys. Juoni ei siis ole hauska, vaan se on enimmäkseen surullinen (kyllä, piti vähän nyyhkiä) ja toisaalta myös aika todellinen. Ei ollut mitään diipadaapaa ja söpöilyä ainakaan liiaksi. Juoni on paikoin jopa tylsä (ja silloin se on, jos joku siivoilukin kiinnostaa enemmän kuin leffa). Juoni eteni milloin mitenkin. Välillä oltiin nykyhetkessä ja välillä taas menneessä ja se päivien laskeminen välissä ärsytti neitiä.
Second hand shopista löydettyä:
Viikatteen Marraskuun singlet cd (2e). Tältä levyltä löytyy mm. biisit: Ah, ahtaita aikoja ja Teuvo, maanteiden kuningas.
Gina Tricotistakin löytyi piiiitkästä aikaa jotain kivaa:
3/4 -hihainen viskoosipaita (14,95e). Viskoosipaitoja ei voi olla rakastamatta. Kivasti vaaterekistä löytyi paitaa koossa XS ja M. Piti sit sovitella molempia, mutta koko XS oli liian tiukka hihoistaan ja M oli muuten vaan liian teltta. Onneksi neiti kysyi myyjältä sitä kokoaan ja myyjä kävi löytämässä sen S-koon :). Tässä paidassa erikoista on se, että etuosa on lyhyempi kuin takaosa.
Ne täydelliset mustat pillifarkutkin tais viimein löytyä:
Serena super soft & skinny jeans (29,95e). Pöksyt ovat kyllä niin pehmeetä matskua, että niitä ei melkein edes tunne jaloissaan. Materiaali on 60% puuvillaa, 38% polyesteria ja 2% elastaania. Toivottavasti pöksyt pitävät muotonsa eivätkä kulahda käytössä liiaksi. Materiaali tietenkin vähän epäilyttää neitiä. Neiti osti sen pienimmän mahdollisen jäljellä olevan koon, joka ei silti kyllä edes purista. Pöksyt eivät sais venyä kyllä käytössä yhtään.
Neitihän sovitteli aiemmin H&M:lla mustia pillifarkkuja (19,95e), mutta valitettavasti H&M:n laatu oli huono. Pöksyissä oli turhan korkea vyötärö ja lisäksi joku vinosilmä oli ommellut juuri siitä neidin koosta ne takataskutkin ihan vinoon :/. No ainakin neiti sai ne samat pillifarkut oransseina, ja niissä taskut sentään on hyvin ja se vyötärökään ei ole niin häiritsevän korkea.
Ja taas yhdet sukkikset, vaikka neidin ei pitänyt ostaa enää yhtiäkään sukkiksia:
Piecesin oranssinpunaiset sukkikset (5,95e).
Kämpillä tuli sit mallailtua sukkiksia jalkaan, tyyliin muotia friikkisirkus. Värikkäät sukkahousut saavat kyllä vaan jalat näyttämään kauhean paksuilta, ja vielä kun sukkikset ovat suht. paksua materiaalia. Kaikista toimivimmat jalassa on mustat ja läpikuultavat sukkikset. Ne eivät ainakaan tarjoa sitä vaikutelmaa, että sulla on paksut jalat. Voi miksi pitikään ostaa väriä. Hetkellinen värisortuminen :p. Ja neidillähän ois jo ennestään ollut H&M:lta ostetut oranssit sukkikset. Kuvastakin jo huomaa, ettei sukkiksilla nyt niin suurta värieroa ole:
Ehkä ois pitänyt vielä kuvata ne pinkit sukkikset, koska oranssien sukkisten rinnalla uudet sukkikset näyttääkin yllättäen niin pinkeiltä, vaikka sävy on oikeesti enemmän oranssi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti