keskiviikko 28. maaliskuuta 2012

Vili rakas

Vili R.I.P (12.10.1998 - 27.3.2012)
Se oli maailman paras päivä kun sinä Vili tulit meille. Ilman sinua nuoruusvuoteni olisivat olleet tylsiä. Kasvoin kanssasi. Sinusta kasvoi vuosien myötä paras lenkkeilykaverini. Muistatko, kun lenkkeilimme kolme kertaa päivässä. Olit vielä niin nuori ja energinen silloin, mutta niin olin minäkin. Pidin siitä kun riensit joskus villeimpinä hetkinäsi huoneeseeni herättämään minua ja hyppäsit sängylleni. Purit minua joskus polveenkin. Siinä on vieläkin hampaanjälkesi. Ihana ikuinen jälki, jota nyt niin arvostan, muisto sinusta :).

Minulle tuli jo suuri ikävä sinua silloin kun muutin pois kotoa ja näin sinua yhä harvemmin ja harvemmin, mutta toisaalta tiesin, että olit hyvässä hoidossa. Äiti ja isä hemmottelivat sinua.
Keittiö oli viimeisimpinä vuosinasi yksi lempipaikkasi.
Kesällä viihdyimme yhdessä terassilla :).
Sinä et koskaan juurikaan välittänyt kamerasta, vaikka profiilisi oli niin kuvauksellinen.
Makupalat kiinnostivat aina :D
Osasit antaa tassua, kun halusit sen keksin tai pullapalan.
Vanhenit liian nopeasti tai ei, minun silmissäni sinä et vanhentunut sitten yhtään. Lenkkeilit kanssani kuin aina ennenkin, niin reippaasti. Enää emme tosin kinastelleet siitä suunnasta niin paljoa. Olit sinä silti hieman omapäinen, kuten minäkin.
Sinä päätit jättää meidät ihan liian yllättäen, mutta niin tyylikkäästi ja reippaasti, kesken lenkin. Minä olisin halunnut pitää sinut luonani ikuisesti. Monta, monta lenkkiä olisin vielä ollut valmis kanssasi tekemään. Minä olisin niin halunnut vielä kuiskata korvaasi kuinka sinä tulet aina olemaan minun paras ja rakkain koirani<3. Sanat eivät riitä kertomaan kuinka tärkeä sinä minulle olit, mutta toivottavasti sinä ehdit sen huomata. Meillä oli niin monta kivaa vuotta yhdessä. Mutta minua harmittaa kaikista eniten se, että minä en ehtinyt hyvästellä sinua. Siitä oli jo liian kauan kun viimeksi näimme, ja silloin sinä olit vielä niin reipas. Toivottavasti tiesit, etten ollut hylännyt sinua! En minä osannut kuvitella, että tämä päivä tulisi vastaan näin pian.

Nyt sinä olet siellä jossain missä ei ole vanhuutta ja kipua. Sinulla oli hyvä elämä. Ja minulla on nyt niin suuri ikävä. Koti ei tule tuntumaan enää kodilta, kun sinä et ole enää siellä. Ja kuka minun kanssani nyt lenkkeilee :/. Sinä olit parasta ja rakkainta elämässäni kaikki nämä vuodet.

Ikuisesti kaivaten.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti