Viikonloppuuni kuului pitkästä aikaa yksi ihana bändi:
Mokoma - parhautta! Siitä olikin aikaa kun olin viimeksi fiilistellyt bändiä livenä. Lava täynnä hyvännäköisiä miehiä, nam. Saatiin kuulla nyt Sydänjuuret levyn veisuja ja sit jotai vanhempaakin ei-niin-usein-soitettua matskua ja sellaisia äijäbiisejä, jotka vaativat sitä nyrkkiä ilmaan. Vasta keikan loppupuolella tuli sitä hempeilyä, kuten Kuu saa valtansa auringolta ja Marras. Lemppareitani, kuten Takatalvi ja Sinä riität ei tietenkään kuultu, koska ne ei nyt vaan sopineet keikkasettiin. Sen sijaan heinäkuulle sanottiin tietenkin se hei hei. Show kesti sellaiset puoltoista tuntia, ja siihen mahtui sitä hevilettien heilutusta ja huvittavia välispiikkejäkin. Niin ja kuultiinhan me joku uusi veisukin, jota en enää ees kunnolla muista. Uuden veisun oli säveltänyt kuitenkin Santtu.
Safkailua:
Saarioisen salaatit on nam!
Kirjastosta lainattua:
Chris Heath: Feel, Robbie Williamsin tarina (2005)
Duff McKagan: It's so easy (ja muita valheita) (2012)
Stephen King: Carrie (1987)
Rosamund Lupton: Sisar (2012)
Jennifer Weiner: Ikuiset ystävät (2011)
Laltsu:
Piti ottaa kuva Laltsusta, kun se matkustaa laukussani ja tahtoo aina sieltä pois :D. Hyvä ettei jo matkan aikana kiipeile sieltä ulos.
Viimeisin luettu:
Anna-Leena Härkönen: Avoimien ovien päivä
"
Romaani naisen elämän suuresta solmusta - tarina täynnä hyviä kysymyksiä, joihin ei ole vastausta. Kolmekymppisen Astan aviomies on lähtenyt tiehensä, ja Asta matkustaa jouluksi lapsuudenkotiinsa. Siellä hän saa vastaansa perheen rakkauden, jolla äiti aikoo parantaa tyttärensä erosurun. Äidin ja tyttären läheisyys paljastuu kuitenkin näennäisyydeksi, todellisten tunteiden pettämiseksi."
Ihan mielenkiintoinen teos, mutta toisaalta aika melankolinen. Härkönen on kuitenkin taitava kirjoittamaan ja kuvaamaan erilaisia tunnetiloja, vaikka tässä kirjassa käsitelläänkin mielestäni ihan liiaksi äiti-tytär-suhdetta.
Hyvä lainaus: "
Kaikki kokemisen arvoinen tapahtuu valomerkin jälkeen".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti