torstai 9. toukokuuta 2013

Höpöhöpöä ja luettua

Pieniä ostoksia Tiimarista:
Pieni siivilä (1e), muistilaput (4e), liimapuikko (2e).

Tän hetken lemppari:
Yves rocherin meikkipuuteri (18,50e) on aika jees tuote, sillä se antaa juuri sopivasti heleyttä kasvoille. Tuotekuvaus: "Meikkipuuteri sisältää luonnonmukaista manteliöljyä, jolla on ihoa rauhoittavia ominaisuuksia, sekä yhdistelmän tarkasti valittuja mineraaleja, jotka heijastavat valoa, ja tekevät ihon pinnasta täydellisen."

Se loppui:
Nyt on sit yksi hajuvesi vähemmän, kun Avril Lavignen Black Star 30ml viimein loppui. Hajuvesi taisi kestää käytössäni sen reilun kaksi vuotta ellen väärin muistele. Tässä tuoksussahan tuoksuivat roosa hibiskus, mustat luumut, tumma suklaa ja päärynä. Tuoksuna ihan jees. Tämä menetteli arkena, mutta ei tätä niin suuri ikävä tule, tai no ehkä tarvisin nyt tän tilalle jonkun samantyylisen tuoksun, joka ei ois liian laimea, mutta ei liian voimakaskaan. Hyllystäni kun löytyy tällä hetkellä kaksi aika laimeeta tuoksua (Hugo bossin femme, Lanvinin marry me) ja kaksi aika voimakasta tuoksua (Dieselin loverdose ja Escadan magnetism).

Sadepäivä on hyvä syy leipomiseen:
Tummia mokkapaloja! Tein mokkiksia vaihteeksi kevyemmällä reseptillä eli jätin kuorrutuksesta voin/leivontamargariinin pois, mutta onhan se nyt sanomattakin selvää, että ei se silloin oo yhtä hyvää x). Tykkään sittenkin myös enemmän normeista vaaleammista mokkapaloista.

Viimeisin luettu:
Anssi Kela: Matkamuistoja (2012)

Takakansi kertoo: "Sekoilua julkkispiireissä! Kokaiinia mallityttöjen pakaroilta! Itsetuhoista käyttäytymistä ja irstailua! Näitä asioita et löydä tästä kirjasta. Anssi Kelan Matkamuistoja kuorii tähteyden kalsareilleen ja paljastaa miten vähäistä kaikki loppujen lopuksi on. Savuttavia keikkabusseja, tuulikaapin kokoisia takahuoneita, odottelua tunkkaisissa hotellissa ja tomaatteja kasvissyöjille.

Kirja poimii lukijan mukaansa kiertueelle ja kertoo yleisönsä kadottaneesta laulajasta, joka yrittää löytää tien takaisin huipulle. Matkamuistoja on hysteerisen hauska tarina muusikkona olemisesta – oudoista sattumuksista, soittamisen riemusta ja kavereista, jotka luovat ympärilleen täysin oman maailmansa."

Tämä 231-sivuinen teos on oikein viihdyttävä. Tykkäilen tällaisista leppoisista teoksista (ja tietenkin musajutuista). Yllätyin, Anssi Kelahan on hauska mies. Mukavan humoristinen teos.

Lainauksia:

"Laardia vaan kertyy, vaikka laihdutankin ankarasti jokaisen aterian välillä." 

"Musiikkia kuunnellessa välimatkat kutistuvat ja odotusaikakin tuntuu kulkevan nopeammin. Sen siivillä voi siirtyä hetkeksi jonnekin muualle, unohtaa huolet. Musiikki toimii myös eräänlaisena aivojen säilöntäaineena: kun kuulee monien vuosien tauon jälkeen tutun kappaleen, niin yleensä samalla herää henkiin kauan unohduksissa olleita muistoja ja tunnelmia. Nuoruudesta tuttuja biisejä kuunnellessa iästä leikkautuu pois kymmeniä vuosia. Musiikki on ajan ja paikan ulkopuolella. Yksi musiikin upeimmista puolista on se, ettei siitä nauttiakseen tarvitse edes olla musikaalinen." 

"Iso osa musiikin taikuudesta katoaa, kun siitä tietää liikaa."  

"Musiikki on myös tekijä määriteltäessä identiteettiämme, musiikkimakumme kertoo meistä aina jotain. Se on kuin sormenjälki, ei ole kahta täysin samanlaista. Me olemme sitä mitä syömme, mutta olemme myös sitä mitä kuuntelemme." 

"Meillä on niin mahtava kilpailuvietti, että turhankin jonon keulille pääsy tuntuu hekumalliselta." 

"Bändi ilman lavaa on kuin Miss Suomi ilman hampaita." 

"Kun minulta kysytään ammattiani, niiin olen ottanut tavaksi vastata olevani posetiivarin apina. Mielestäni se kuvaa ammattiani melko nasevasti."  

"Musiikkibisneksen tärkeimpiä lainalaisuuksia onkin se, ettei mikään muu ole varmaa kuin se, että kaikki on aina epävarmaa." 

"Virheitä ei pidä pelätä. Heittäytyminen tuntemattomaan saattaa avata ovia, joiden olemassaolosta ei edes tiennyt."

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti