Olen koukussa sokerikuorintaan. Omatekemä sokerikuorinta ei vaan toimi yhtä hyvin kuin Freemanin granaattiomenaversio. Anttilan alekoriin on myös aina syytä kurkkia - sieltä voi tehdä edullisia turhuusostoksia x).
Laltsu ruokailemassa:
Takakansi kertoo: "Lääkäri Louis Creed muuttaa perheineen uudelle paikkakunnalle. Elämä idyllisessä pikkukaupungissa tuntuu täydelliseltä. Metsän siimeksessä on kuitenkin salaperäinen intiaanien hautausmaa, johon liittyy synkkä salaisuus. Kun kuolema iskee Creedin perheeseen, Louisille tulee houkutus ottaa salaisuudesta selvää. Mutta tiettyjä rajoja ei ole kenenkään oikeus ylittää."
Kolmas lukemani Kingin teos. Edistyn. Tämä yli 400-sivuinen teos ei mielestäni ollut kovinkaan pelottava. Joskus nuorempana luulin Kingin teoksien olevan jotenkin jännittävämpiä/pelottavampia. Juoni on tässä paikoin ihan viihdyttävä, vaikka kaikki onkin kovin ennalta-arvattavaa. Loppuratkaisu on vähän karmiva, mutta ei kuitenkaan suuremmin jännittävä. En sentään nähnyt mitään painajaisia tämän jälkeen. Tässä on siis Kingille tyypillistä leppoisaa tekstiä ja yliluonnollisia juttuja.
Lainauksia:
"Keskivertoihmiseltä kuluu seitsemisen minuuttia nukahtamiseen, mutta samalta keskivertoihmiseltä kuluu heräämiseen viidestätoista kahteenkymmeneen minuuttia. Uni on ikään kuin syvä lampi johon hyppääminen on helpompaa kuin ylös kiipeäminen."
"Joskus ihmisen on tehtävä sellaista mikä vain tuntuu olevan oikein. Minkä sydän tuntee oikeaksi. Ja jos ihminen sitten tekee niin kuin sydän sanoo ja se ei loppujen lopuksi tunnukaan olleen oikein - jos hänellä alkaa pyöriä mielessä kysymyksiä ja tulee sellainen olo kuin olisi ruuansulatushäiriö, mutta ei mahassa vaan päässä - silloin tulee mieleen että tuli tehtyä erehdys."
"Siitä joka aina vain puurtaa niska limassa eikä koskaan leiki, tulee synkkä tyyppi."
"Vain lapset sanovat totuuden sellaisena kuin se on."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti