Perjantai sit saapui:
Olihan se hieman haikeaa lähteä tuolle viimeiselle keikalle
Puikkariin. Paikassa oli tullut nähtyä PMMP jo about viisi kertaa ja nyt sitten
viimeisen kerran. En erityisemmin pidä Puikkarista keikkapaikkana, mutta ei se
nyt niin huonokaan ole ja sen tämä viimeinenkin ilta kertoi. Erityisesti Mira
ilahdutti nousemalla usein korkeuksiin esiintymään. Olin tsekkaillut aiempien
keikkojen biisilistoja, joten tiesin mitä oli odotettavissa. Kaksituntinen show
oli biisien osalta hyvin rakennettu kokonaisuus. Odotan oli ihanaa kuulla
piiitkästä aikaa ja Merimiehen vaimo on vaan niin parhautta. Löytyihän
uusienkin biisien joukosta joitain lemppareitani. Rakkaalleni on ihana veisu. Uusi veisu
Valloittamatonkin kuulosti hyvältä. Ja ”Maan korvessa kulkevi lapsosen tie” oli
hieno päätös keikalle.
Muistan vielä melkein kuin eilisen sen ensimmäisen PMMP:n keikkani silloin tammikuussa vuonna 2006. Paljon on mahtunut näihin vuosiin hyviä, erilaisia ja erityisiä keikkoja, hienoja muistoja. Sitä uuden levyn venailemisen pientä jännitystä unohtamatta. Tulee ikävä PMMP:n energisia keikkoja. PMMP:n keikat auttoivat jaksamaan arjen keskellä. Ei varmaan tule enää bändiä, jonka liveshowsta nauttisin yhtä paljon. Tulevat kesät tulee olemaan varmaan outoja, kun enää ei tsekkailekaan kesätapahtumia sillä silmällä et missä PMMP on esiintymässä. Mutta niinhän se menee että kaikki hyvä loppuu aikanaan ja väitän saaneeni nauttia niistä PMMP:n parhaista levyistä, parhaista kiertueista (Kovemmat kädet ja Leskiäidin tyttäret) ja parhaista hetkistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti